Soiva Liike – kehollinen ajattelu vs teknologia

Soiva Liike -hanke on monitaiteellinen, kehollisuutta humaanisti tarkasteleva hanke, jossa luodaan eri alojen taiteilijoita mukaan kutsuva teknologis-taiteellinen työskentelyalusta. Hanke mahdollistaa tutkivan työskentelyn tanssitaidetta, musiikkia ja teknologiaa yhdistävän Soiva Liike -metodin parissa sekä siitä syntyvät teos- ja pedagogiset muodot.

Mitä Soiva Liike metodissa tavoitellaan ja mitä teknologia avustaa?

Soiva Liike -hanke ja SoLi -metodi on tanssin ja teknologian yhdistämisessä erityislaatuinen. SoLi työskentelyn teknologia suhde poikkeaa monista muista teknologiaa liikkuvan ihmisen toimintoihin aplikoivista hankkeista. Lähestymistapa ei ole liikkuvaa ihmistävä objektisoiva tai liikkuvaa hahmoa tilallis-esteettisesti tarkasteleva, kuten monissa visuaaliseen observointiin tai liikettä sitä ympäröivässä tilassa hahmottaviin, erityyppisiin kuvantamiseen perustuvissa teknologioissa tapahtuu (Kinect, Motion Capture, rotoscopy ja monet VR teknologiat). Se ei myöskään tähtää pelkän liikkeen  instrumentalisointiin, eli ääntä tuottavan liikkeen ja tuotetun äänen absoluuttiseen hallintaan, kuten useissa liike ohjaukseen perustuvissa uusissa soittimissa (NIME= new interfaces for musical expression). Nime-soittimissa teknologiaan asetetaa tarkkaan rajatut liikkeradat, joita toistamalla voidaan tuottaa valittu ääni tai hallittava soitollinen efekti.

SoLi -metodissa tavoitteena on tarkastella liikkuvaa ihmistä subjektina, aktiivisesti luovana ja aistivana toimijana. Pyrkimyksenä on luoda ja muokata teknologiaa ja äänellistä ekstenssiota niin, että liikkuja säilyy subjektina, liikkeen ja äänen aktiivisena tuottajana, asettuen näiden monimuotoisten ilmiöiden kokijaksi. Syntynyttä tilannetta ja käynnissä olevaa tapahtumaa voidaan myös tarkastella ulkopäin (kuten esittävän taiteen tilanne usein asettaa ja vaatii) siten, että liikkujan kokemuksellinen subjektijuus on havainnoitavissa myös ulkoapäin. SoLi -metodissa teknologian kehittäminen ja sensorien implantoiminen kehoon tähtää siis ennen kaikkea liikkuvan ihmisen/tanssijan sisäiseen, kinesteettiseen, proprioseptiseen aistimukseen nojaavan havainnon ja auditiivisen kokemuksen yhteyden vahvistamiseen sekä huomiopisteiden ohjaamiseen eri havaintotietoisuuden tasoille, joko yhtäaikaisesti tai kiihtyvällä vaihtuvuudella.

Useissa sensoriteknologiaa hyödyntävien teknologisen esitystaiteen hankkeissa ja käytetyissä teknologioissa suhde kehoon ja keholliseen kokemukseen on estetisoituja taitoja hyödyntävä.  Visualis-objektisoivissa, vaikkapa Kinect kuvantamista hyödyntävissä projekteissa, on tavanomaista pyrkimys luoda liikkeellä tietty visuaalisesti vahvoja efektejä ja valjastaa kehon liike (koreografia) osaksi ennalta määriteltyä dramaturgiaa. Koreografia seuraa ja palvelee valittua tarinankerrontaa, jonka sisältöä vahvistetaan teknologialla tai jonka kerronnallisiin merkityksiin teknologia on upotettu, sisäänrakennettu. Esim. Kinectin, lämpökameran tms. vastaavan teknologian avulla, liikkuva hahmo upotetaan liikkuvaan kuvaan tai vaihtuvaan näyttämöprojisointiin realiaikaisesti, luoden interaktiivisia illuusioita teknologian ja elävän esiintyjän välille. Perinteiseen näyttämöasetelmaan luodut teokset ja kuvat ovat usein visuallisesti vahvoja ja emotionaalisesti sykähdyttäviä. Musiikin ja teknologian hankessa (NIME soittimissa) liikeohjautuvien soitinten tavoitteena on luoda musiikillisia kaaria, melodioita, rytmejä tai efektejä, pitäytyen perinteisissä musiikin määritteissä ja lainalaisuuksissa. Liikeohjautuvuudella tavoitellaan usein joko visuaalista näyttävyyttä, monitasoista elektronisesti luotujen musiikillisten elementtien hallintaa tai multi-instrumentalisuutta. Joissain NIME soittimissa yhtenä elementtinä on myös ohjelman itsenäinen älykkyys, eräänlainen softan tuottama toimijuus, agenttuuri, joka tekee ‘itsenäisiä’ sattumanvaraisia tai ennakoimattomia valintoja, jolloin soittamiseen aktiin tulee mukaan soittajan ja teknologian välinen vuorovaikutteisuus. Samansuuntaisia vuorovaikutteisuuden tavoitteita on myös SoLi -metodissa, mutta kehollisen ajattelun ja liikkeen musikaalisuuden näkökulmasta.

SoLi metodissa keskeistä on aistivan, ajattelevan kehon ja äänen välinen välitön vuorovaikutus ja siitä syntyvä ’kehollinen musiikki’. Projektissa teknologian kehittämisen tavoitteena on erityisesti luoda kehon ja teknologian välille vuorovaikutus, joka yhdistyy luonnollisesti kehollisuuden kokemukseen. Eräänlainen liikkeen äänellinen ekstenssio, jossa liikkuja voi integroida teknologian omaan keholliseen eksistenssiinsä  – olemiskehoon, jossa ruumiilla ajattelu tapahtuu. Liikkuja asettuu erilaisten, mutta ennenkaikkea kehon impulssien herkkään kuunteluun, jossa impulssit voivat tulla joko kehosta ja liikkeestä itsestään, liikkeen ja äänen vuorovaikutuksesta tai kehollisena reaktiona kuultuun ääneen ja sen luomaan affektiin.

Erilaisten SoLi-harjoitteiden tavoitteena on sulauttaa teknologian tuottama liikkeen äänellinen ekstenssio liikkujan keholliseen ymmärrykseen. Eräänlainen teknologian avulla tuotettu synesteettinen tila, missä liike ja ääni sekoittuvat aistimustasoilla uudenlaiseksi kognitiiviseksi ymmärrykseksi. Kehollisen ymmärryksen äärimmäisen nopean ja monialaisen kapasiteetin vuoksi, tämän ääni-liike yhteyden ja kehollisen ymmärryksen luominen tapahtuu äärettömän nopeasti. Nopeammin kuin mitä esim. tietoinen, kognitiivinen oppiminen ja perinteisen instrumentti soittimen hallinta ja hahmottaminen vaatii (tietty liike tuottaa tietyn äänen).  Soiva liikkuja kykenee siis soittamaan kehoaan ‘intuitiivisesti’ kehollisen älykkyytensä avulla ja käsittelemään liike-ääni yhteyden tuottamaan informaatiota kehossaan nopeammin, kuin mihin uuden taidon analyyttisesti ‘oppivat’ ja ‘ymmärtävät’ aivot kykenevät. Liikkeen ’intuitiivinen’ soittaja käyttää luonnollisesti hyväkseen koko kogntiivista, kokemuksellista historiaansa. Tanssin, musiikin ja improvisaation taidot ja kokemushistoria vaikuttavat kykyyn heittäytyä liikkeen soittoon, mutta metodi ei periaatteessa vaadi aiempaa kokemusta musiikissa tai tanssissa. Soiva Liike praktiikassa päästään tarkastelemaan kehollista ajattelua sekä liikkuvan henkilön, että sitä observoivan henkilön positiosta. Se taas antaa tilaisuuden vertailla näitä kokemuksia ja analysoida teoreettisesti miten kehollisen ajattelun prosessi ilmenee ja miten se koetaan.

Hanna Pajala-Assefa 12/-16
Lue lisää käytännön praktiikasta täältä Tai studio Till Bovermann

SoLi -praktiikan kokemuksesta sanottua: 

“Soittamisen teko on päällimmäinen, hyvin houkutteleva ja vie mukanaan.”
“Äänen tuottaminen antaa vallan kokemuksen. Hallitsen tilaa äänelläni.”
”Liikkeestä luotu ääni, tekee kehosta merkityksellisemmän, vahvemmin tilassa läsnäolevan ja nähdyn.”
“ Tuntuu että aivot kiehuu, yritän ymmärtää mitä tapahtui, mutta en saa siitä kiinni. Joku iso ratas pyörähti uuteen asentoon.”
”Tärkeää on olla tavoittelematta jotain ennalta suunnittelemaa tilaa, ääntä tai yhteyttä. Avata kehon kanavat äänen vaikutukselle, pyrkimättä johonkin tiettyyn tai musiikillisesti ennalta koettuun, muusikin perinteisiin rakenteisiin nojaavaan ääneen.”
“ voi kun vaan malttais olla siinä ei-tietämisen tilassa… kun sinne uskaltautuu ja yhteys syntyy, voi antaa kehon ja äänen viedä”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s