Poimintoja – matka taiteelliseen tutkimukseen / Kehon soittimellisyys ja varsinaisen olemisen tavoittelu

Poimintoja prosessissa tanssin ja musiikin praktiikoista tulevat taiteilijat työskentelevät yhdessä tutkien äänen ja liikkeen yhtäaikaisen synnyttämisen vuorovaikutteista suhdetta ja sen siirtämistä improvisatoriseen esitystilanteeseen. Lähdemme liikkeelle kysymyksistä; Voiko keho olla soitin? Millä eri tavoin kehon soittimellisuus manifestoituu improvisatorisessa esitystilanteessa?

Tutkimuksessa näkökulma lähtee vapaasta, ei-koreografioidusta, imrovisatorisesta liikkeestä, sen kautta tuotetusta äänestä sekä näiden syklisestä vuorovaikutteisesta suhteesta. Tutkimuksen praktiikassa luomme erilaisia tilanteita äänentoistollisin laittein ja sensorein tiloja, joissa liikkuja voi liikkeensä kautta tuottaa ääntä ja musiikillista äänimaisemaa realiaikaisesti ja olla reflektiivisessa vuorovaikutuksessa sekä tuottamansa äänen että kokemansa liikkeen kanssa.

Tutkimuksen kohteena on kolme eri osa-aluetta. 1) Miten kehon soittimellisuus mahdollistetaan 2) Miten soittimellisuus vaikuttaa liikkujan improvisatoriseen tehtävään? Tämä kysymyksenasettelu sisältää myös havaintoja siitä, miten liikkujan sisäinen kokemushorisontti muuttuu liikkeellisten ja musiikillisten tehtävänantojen sisällä. 3) Katseen kohteena oleminen ja katsojan tulkinta tilanteesta. Toisin sanoen miten katseen kohteena oleminen vaikuttaa esiintyjään? Sekä miten äänen tuottamisen ja liikkumisen vuorovaikutus vaikuttaa katsojakokemukseen ja nähdyn tulkintaan.

Kehon soittimellisuutta lähestytään erilaisin muusiikkiteknologisin laittein, jotka mahdollistavat realiaikaisesti kehon liikkeestä tuotetun äänen. Lähdemme liikkeelle suoraviivaisesti mikrofonein tuotetusta äänestä, edeten uuden teknologian puettaviin liikettä tunnistaviin sensoreihin.

Soittamisen ja tanssimisen yhtäaikaisessa tehtävänasettelussa tarkastelemme erityisesti kehoa soittimena praktisen harjoittelun näkökulmasta, sekä liikkujan kokemuksellisesta praktiikkaa harjoittaessaan. Taiteellisen tutkimuksen analyysi pohjaa filosofi Martin Heideggerin teokseen Sein und Zeit, jossa ihmisenä olemisen perusrakenteiden ontologisen analyysin keskeisinä käsitteinä ovat varsinaisen (eigentlich actual) ja epävarsinaisen (uneigentlich)Imroper) olemisen käsitteet. Miten liikkeen ja äänen tuottaminen ja eri painotukselliset tehtävänannot vaikuttavat liikkujan sisäiseen reflektointiin ja erityisesti varsinaisen ja epävarsinaisen olemisen tasoihin. Prosessin aikana tutkimme myös miten harjaantuminen vaikuttaa moniaistillisista päällekäisistä tehtävistä suoriutumiseen sekä varsinaisen olemisen tavoittelemiseen.
Koska kyseessä on sekä taiteellisen praktiikan harjoittaminen että taiteellisen esityksen valmistaminen tutkimuksessa nousee kolmantena objektiivina esiin myös työn observoinnin ja tulkinnan näkökulma. Prosessin aikana valmistettavien work-in-progress esitysten myötä emme tutki ainoastaan taiteellisen työn praktiikan kautta kumpuavia kysymyksiä, vaan avaamme tutkimuksen koskemaan myös katseen kohteena olemista ja katsojan tulkintaa esitystilanteessa. Pohdimme kysymyksiä katseen vaikutuksesta liikkumisen ja soittamisen tehtävän, reflektoiden kokemuksia esitystilanteissa erityyppisten kokemushorisonttien ja varsinaisen olemisen kautta. Keräämme havaintoja katsomiskokemuksesta ja nähdyn/koetun esityksen tulkinnasta haastattelevin, kirjoittavin ja keskustelevin metodein.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s