Erään rakkauden historian kritiikkejä / Liikekieli.com / Writing movement

Julkaistu Liikekieli.con tanssi verkkojulkaisussa 5.11. 2013 osana Writing movement hanketta

Rakkaudesta ja toveruudesta

Zodiakissa syyskuussa ensi-iltansa saanut Erään rakkauden historia on duetto, jonka toisena osapuolena on koreografi ja tanssija Hanna Pajala-Assefa, toisena hänen puolisonsa, muusikko Abdissa ’Mamba’ Assefa. Lähtökohta on monenlaisia ajatuksia herättävä – teos pohjaa ydinkaksikon omakohtaisiin kokemuksiin.

Hanna Pajala-Assefa liikkuu antaumuksella, heittäytyen ja tosissaan. Lainkaan vähäisempi suoritus ei kuitenkaan ole tanssijavaimonsa rinnalla esiintyvä Mamba Assefa, joka ottaa paikkansa luontevasti ja vailla yliyrittämisen tuntua. Toisen esiintyjän ei-tanssijuus tuo teoksen aiheeseen ja myös tanssijaosapuolen esiintymiseen raikasta näkökulmaa.

Visuaalisessa suunnittelussa on tilan tuntua ja tasapainoisuutta, mikä sallii katsojalle herkistymisen päähenkilöiden välisille nyansseille. Puolivälissä teosta dramaturgisena leikkauskohtana toimii vaikuttava, katosta irti laskettu muoviverho, joka pyörii vaaka-asennossa ripustettuna näyttämön keskiosaan kuin hidastetussa tuulessa. Verho symboloi ehkä ajankulua, toisaalta rakkauden autonomisuutta luonnonvoimana. Elementtinä se on varsin näyttävä ja paljonpuhuva pariskunnan väliin pysähtyneenä, läpinäkyvänä mutta läpitunkemattomana seinänä.

Kuvassa: Hanna Pajala-Assefa & Abdissa "Mamba" Assefa. Kuvaaja:  Tanja Ahola.

On paljon kuunneltavaa – perkussioita, askelia ja hengähdyksiä, lattian ja kehon soittoa. Äänisuunnittelussa olisikin vielä astetta enemmän voinut luottaa esiintyjien itsensä synnyttämään äänimaisemaan. Samoin huomasin ajattelevani myös nauhoitettuja puheraitoja kuunnellessani, vaikka ne olikin taitavasti sijoiteltu kaikumaan näyttämön eri kulmista.

Erään rakkauden historia on sikäli epätyypillinen rakkaudenkuvaus, että sen tunnekirjosta puuttuu angsti, joka usein hallitsee tämän aihepiirin kuvauksia. Tunteita ilmaistaan laajalla skaalalla, mutta ilman kohtalokasta valtapeliä. Jostakin syystä ja hieman yllättävästikin juuri tämä ominaisuus tekee teoksesta henkilökohtaisen ja mieleenpainuvan, vilpittömän. Ennen kaikkea teos onkin tarina toveruudesta. Tekijät ovat myös nähneet vaivaa, jotta valmis teos ja sen synnyttämä kokemus katsojalle olisi enemmän kuin kahden ihmisen väliin jäävä autobiografia. Lopputuloksessa näkyy, että prosessi on ollut pitkä.

Helmi Saksala

Kirjoittaja on kyltymätön kulttuuri-ihminen, jolle tanssi on vihreä nurmikenttä, rämisevä luuranko ja liikkuva historia.

* * * * *

Julkaistu Liikekieli.con tanssi verkkojulkaisussa 5.11. 2013 osana Writing movement hanketta

Kypsää rakkautta

Hanna Pajala-Assefan uusimmassa teoksessa ollaan ikuisen aiheen äärellä. Tanssitaiteessa yksi vaikuttavimmista rakkausteoksista on minulle katsojana ollut norjalaisen Ina Christel Johannessenin …its only a rehearsal 2000-luvulta, jonka jälkeen on ollut vaikea lähestyä samaa aihetta yhtä intensiivisesti. Siinä missä sen tanssijat kiihkeinä, vasta rakastumisen huumassa hengittivät toisiaan tuo Pajala teoksessaan kypsän rakkauden kuvastoa. Lavalla ovat tanssija Hanna Pajala-Assefa ja hänen miehensä muusikko Abdissa Assefa. Dokumentaarinen ulottuvuus tuo oman lisänsä aiheeseen.

Erään rakkauden historiassa käydään läpi vertauskuvallisesti parisuhteen vaiheita. Alun kömpelö syliin yrittäminen vaihtuu sulavaksi nosteluksi, toisen muovaamiseen sellaiseksi kuin itse haluaisi toisen olevan ja lopulta näyttämön eripuolille valumiseen. Vaikuttavin on kohtaus, jossa jättimäinen tuuletin pyörii katossa, se liikuttaa ohutta muovia, ja helikopteria muistuttava ääni läpäisee koko tilan.

Kohtaus vertautuu johonkin ihmistä mahtavampaan voimaan: rakkauteen, jota ei voi hallita tai määrätä. Samaan aikaan ääninauhalta tulee eri ihmisten pohdintoja rakkauteen liittyen. Pohdinnat ovat yksityisiä, mutta kaikille yhteisiä. Ne saavat miettimään, mitä sellaista rakkaudesta voi sanoa, mitä ei vielä ole sanottu. Ääninauha on kurkotus avata teosta laajemmalle, ei vain tähän erääseen parisuhteeseen vaan koskettamaan meitä kaikkia.

Teoksessa musiikki on isossa roolissa. Muusikko soittaa näyttämöllä erilaisia puisia lyömäsoittimia, tanssijaa, liike soittaa lattiaa ja tanssijan liike tuottaa hengityksen ääntä, joka on myös teoksen äänimaailmaa. Molemmat esiintyjät ovat tasavertaisia tekemisessään, molemmat liikkuvat ja soittavat. Muusikon liike on raikasta katsottavaa rosoisuudessaan.

Kuvassa: Hanna Pajala-Assefa & Abdissa "Mamba" Assefa. Kuvaaja:  Tanja Ahola.

Vaikutelma teoksesta on hyvin harkittu. Mitään ei ole liikaa tai liian vähän. Käsiohjelmassa mainittu pitkä työstöaika on varmasti vaikuttanut kypsyyteen. Tuntuu, että jokaisessa kohtauksessa on tuntuma siitä, mikä sen sisältö ja merkitys on tekijöilleen ja miksi se on tarpeellinen kokonaisuudessa.

Minulle teos jätti rauhallisen olon. Yllättävää oli, että niinkin banaali aihe ja siitä kertominen ilman ironiaa on vielä mahdollista.

Jenni Kivelä

Kirjoittaja on hiukan kielioppimaton tanssialan työläinen.

* * * * *

Julkaistu Liikekieli.con tanssi verkkojulkaisussa 3.10.2013

Eräs rakkaus ja maailman kaunein muoviverho

Erään rakkauden historia on intiimi teos. Koreografi Hanna Pajala-Assefa ja hänen miehensä, muusikko Abdissa “Mamba” Assefa, esittävät oman rakkautensa tarinan tanssin ja musiikin keinoin. Abdissa Assefa rummuttaa ja katsoo tiiviisti puolisoaan, joka tanssii tilassa raskain liikkein. Katseesta välittyy välittäminen, jopa huoli.

Kuten rakkaus ja elämänmittaiset tarinat yleensä, Erään rakkauden historia on täynnä vaihtelevia jaksoja. Hanna Pajala-Assefa ja Abdissa Assefa ovat välillä kiihkeän kiinni toisissaan, välillä muovisen verhon eri puolille eristäminä. Katsojat on jaettu Zodiakin näyttämön katsomoon kaareksi niin, että eri puolilla tilaa katsojat näkevät rakkaustarinasta eri totuuden. Ratkaisu on kutkuttava.

Lavastuksessa upeinta on juuri tilan jakava muoviverho, joka teoksen alussa roikkuu katossa kuin purje. Arkisesta, ohuesta muovista tulee kellertävän valon läpi taianomainen seinä pariskunnan välissä.

Hanna Pajala-Assefan koreografia on herkkä mutta yksinkertainen. Teoksessa keskitytään olennaiseen, pariskunnan väliseen siteeseen ja toisen ihmisen hapuiluun. Abdissa Assefan rumpumusiikki on vangitsevaa. Lopussa pariskunta pukee Pajala-Assefan päälle mikrofonin, ja Assefa alkaa rummuttaa hellästi vaimonsa kehoa. Tilanne on intiimi, visuaalinen ja äänimaailmaltaan kaunis.

Hanna Pajala-Assefan teos Erään rakkauden historia. Kuva: Tanja Ahola.

Musiikkivalinnat koko teoksessa ovat oivaltavuudeltaan vaihtelevia. Välillä kuullaan ilmeisiäkin, Disney-henkisiä valintoja kuvaamaan rakkautta. Välillä kuullaan haastattelupätkiä ihmisiltä, jotka kertovat kokemuksiaan rakkaudesta. Ratkaisu on osoitteleva, mutta näilläkin äänillä leikitellään myöhemmin vääristämällä niitä musiikillisesti.

Esitysten yhteydessä nähdään myös Esitystaiteen seuran vaihtelevia, itsenäisiä lyhytteoksia, intermezzoja.

Tiina Vanhanen

Kirjoittaja on gradua vaille valmis filosofian maisteri pääaineenaan teatteritiede.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s