Pitkästä aikaa näyttämöteos osa3

Työskentelemme puolisoni muusikko Abdissa Mamba Assefan ja työryhmän kanssa liikettä ja musiikkia yhdistelevän teoksen kimpussa. Teos saa ensi-iltansa Zodiak – Uuden tanssin keskuksen omalla näyttämöllä Kaapelitehtaalla syyskuun 27. 2013.

Prosessi intensifioituu

Kevättalven kääntyessä kohti kevättä pääsimme jo paremmin Zodiakin harjoitussaleihin. Maaliskuun aikana oli asiat ehtineet hautua ja ajatukset syvetä, joten jatkoimme treenejä hyvillä fiiliksillä.

Harjoittelu jakaantui edelleen Mamban kanssa kaksin tehtyihin, pääosin fyysisen harjoitteiden osioon ja työryhmän yhteisiin treeneihin, joissa työstimme eteenpäin alkukevään kokeilujen jäljiltä olemassaolevia kohtauspohjia.

Jatkoimme fyysisiä harjoitteita, parityöskentelyä ja painon jakamisen kontaktiharjoitteita sekä sanallisten ohjeiden tai yksinkertaisen scoren (avoin liikedramaturgisten ohjeiden harjoite) pohjalta tehtyjen improjen tekoa. Fyysisten harjoitteiden kautta nousi uusi ‘yhteisen pulssin’ kohtausidea, joka esittäessämme sen  muulle työryhmälle herätti heti innostusta ja nostatti uusia näkökulmia esityksen laatuun ja muotoon. Tekemämme fyysiset herkkyys- ja kuunteluharjoitteet veivät teosta yhä vahvemmin fyysiseen suuntaan. Puhtaampi, pelkistetympi ilmaisu ja yksinkertaiset keinot tuntuivat vievän kerrontaa syvemmälle kohden rakkaudessa olemisen olemusta, ilman päälleliimattua teatraalisuutta ja itsetarkoituksellista alleviivausta. Fyysisten yksinkertaisten tilanteiden kautta tunsimme pääsevämme lähemmäs aitoa ihmisyyden olemusta. Sisällöllisesti pohdin myös miten elimellisesti vahvat mies-nais roolit ovat osa rakkauskuvastoa, sekä miten rakkautta olisi mahdollista esittää ilman vahvoja sukupuolellisia rooleja. Sukupuoliroolien läpi katsottuna teosdramaturgia alkoi hahmotua selkeämmin ja sen kautta syntyi mm. oman työroolin, soitto/tanssi –kohtaus, teoksen alkuun.

Yhteistreeneissä teimme rohkeasti erilaisia läpimenokokeiluja olemassa olevalla materiaaleilla. Kokeilimme kohtauksia eri järjestyksessä testataksemme mitä eri kaaret vaikuttavat toisiinsa ja mitä kohtaukset todella ilmentävät. Hyvin raakojen, hiomattomien kohtausten teko peräkkäin oli raskasta ja erityisesti Mamballe siihen tottumattomana hyvin haastavaa, mutta se auttoi näkemään teoksen sisään tarkemmin ja havainnoimaan kohtausten todellista luonnetta.

Tässä vaiheessa kohtauksia oli mm seuraavat:

Kuva

  1. Rumpali vs tanssija
  2. Riisuminen eli hameen purku
  3. Naisen soitto
  4. Jalkoväliduetto
  5. Lattian soitto
  6. Cajon yhteissoitto
  7. Yhteinen pulssi
  8. Duettosarja

Tein itselleni koreografioitua liikemateriaalia pohjaksi rumpali vs tanssija kohtaukseen, cajon soittoon ja yhteiseen duettoon. Jalkoväliduetoa fiksattiin tarkemmaksi improvisaation kautta syntyneen materiaalin pohjalta. Videoklippi: Erään rakkauden liikettä

Tanssitreeneissä tuli edelleen uusia oivalluksia työtapojen ja kielen erilaisuudesta. Työtapojen erilaisuudesta johtuen emme välttyneet haavereiltakaan. Eräissä treenissä nostoja ja duettomateriaalia harjoitellessamme selitin Mamballe miten parin kaatumisen kiinniottoon on helpompi valmistautua maadoittamalla jalat hyvin lattiaan. Demonstroin tuttua liikesarjaa samaan aikaan selittäessäni otteita. Mamba ei ollut ymmärtänyt että voisin puhua ja liikkua samaan aikaan, joten ei kaatuessani ottanutkaan kiinni. Liikesarja päättyi siis tylysti takaraivo lattiaan. Sittemmin yhtäaikainen puhuminen ja liikkuminen on sujunut paremmin. Hauskoja hetkiä oli myös soittamisen ja liikkumisen kineettisen hahmottamisen eroavaisuuksissa. Cajon kohtauksen materiaalia luotiin vuorotellen, ja vaikka yhdessä soittaminen oli molemmilla ohjenuorana, olivat materiaalimme hyvin erilaisia.

Toukokuussa Petri Eskelinen rakensi prototyypin lavastuselementistä. Pyörivä verhorakennelma oli vaikuttava ja esitekuvauksista poimittu remonttimuovi toimi verhona odotettua paremmin. Seuraavat viikot menivät intensiivisesti verhon kanssa treenaten. Muokkasimme olemassa olevia kohtauksia verhon kanssa ja loimme uuden kohtaamisen kohtauksen verhon kanssa.  Materiaalia  syntyi kovaa vauhtia ja oli taas uuden läpikahlausversion aika. Video klippi: Muovia  https://vimeo.com/72764600

Mentorointia

Kokonaisuus ja musiikillisten elementtien pohtiminen oli työskentelyssä vahvasti framilla ja kevään aikana aloin kaivata kolegiaalista apua työskenteyyn. Oma roolini, koreografina ja esiintyjänä sekä Mamban luotsaaminen liikkeen saloihin tuntui raskaalta ja kaipasin kipeästi oman alani näkemystä sekä huomioita liikkeelliseen ilmaisuun sekä omaan esiintyjyyteeni.

Koreografikollega Eeva Muilu oli suurena apuna ajatusten selkeyttämisessä tarjoten keskusteluapua. Eeva tuli katsomaan läpimenoa toukokuun puolivälissä ja Eevan huomiot auttoivat meitä suuresti eteenpäin. Ajatukset esiintyjän roolin tasosta sekä kannustus yhä yksinkertaisempien elementien käyttöön, toivat selkeyttä jo ilmassa olleisiin kysymyksiin ja rohkaisivat riisumaan pois esittävyyttä ja turhaa kerronnallisuutta. Olimme olleet muutaman viikon kiinni lavastuselementin tuomissa mahdollisuuksissa ja rakentaneet dramaturgisen kaaren verhon ympärille. Tiistain läpärin jälkeen tuntui, että lavastuselementti sitoi kaikkea tekemistä liiaksikin ja Eevan kommenttien rohkaisemana päätimme luopua siitä – ainakin joksikin aikaa.

Eräänlainen soutaminen ja huopaaminen eri elementtien kanssa tuntui olevan tekemisemme ytimessä. Ideoita kokeiltiin niitä jalostettiin, luovuttiin ja otettiin takaisin. Joskus matka perille menee pidemmän reitin kautta ja päättyykin takaisin lähelle.

Treeneissä kävivät myös Zodiakin toiminnanjohtaja Raija Ojala, äänisuunnittelija Janne Laine ja valosuunnittelija Anna Pöllänen. Ulkopuolisten läsnäolo harjoituksissa nostatti tekemisen intensiteettiä ja antoi eritoten Mamballe kaivattua luottamusta läsnäoloon esiintyjänä. Erilaiset kommentit ja huomiot niin dramaturgiaan kuin musiikillisiin valintoihin veivät teosta eteenpäin isoin harppauksin.

Luotto soittamisen ja fyysisten tekojen yksinkertaistettuun ilmaisuun oli kasvanut kevään myötä yhä vahvemmaksi ja kun kesäkuun alussa pääsimme vihdoin fiilistelemään Zodiakin näyttämölle työskentelyn teemana olivat akustiikka ja kokonaisdramaturgia.

Näyttämöllä

Kesäkuun alussa pääsimme Zodiakin näyttämölle treenaamaan 10 päivän intensiivijaksossa, joka päättyi avoimeen harjoitukseen 13.6.

Ensimmäiset päivät keskityttiin akustisiin ja musiikillisiin asioihin, sekä lavastuselementtiin näyttämötilassa. Testailimme lattiamikkejä ja naisen soittoa uusilla herkemmillä mikeillä ja toimme näyttämölle Mamban puisista soittimista kootun ‘rumpusetin’.

Hanna kesken pieniLavastuselementti toimi korkeammassa tilassa paremmin ja olimme edelleen halukkaita etsimään tapaa pitää se mukana teoksessa. Pyörivän elementin ja muovin yhdistelmä loi vahvan orgaanisen tunnelman johon kaikki halusimme uskoa.

Dramaturgisesti haimme taas uudenlaista versiota. Kohtaukset jakaantuivat vahvasti kahteen leiriin; oli fyysisistä lähtökohdista ponnistavia, esiintyjyyteen keskittyviä kohtauksia ja selkeämmin musiikkiin nojaavia osioita. Päätimme jakaa teoksen dramatugisesti kahteen osaan, joista alku koostui fyysisen ilmaisun ja tarinallisemman ilmaisun kohtauksista ja loppupuoli musiikillisista kohtauksista. Osien väliin jäi lavastuelementin ‘soolo’, hetki jossa sai rauhassa nojata taakse ja fiilistellä liikkuvan elementin maagista olomuotoa.

Teoksen alkupuoli alkoi jo hahmottua. Yhteisen pulssin, inthimopainin ja ripustautumisen kohtaukset löysivät paikkansa. Väärään suuntaan vievä jalkojenväliduetto hylättiin kokonaan.  Aloitus oli kuitenkin edelleenkin ongelmallinen. Olimme työstäneen kävelyiden kautta erilaisia kohtaamisia ja eroamisia. Kävelyissä oli paljon hyvää, mutta teoksen aloituksena se oli jollain lailla löysä ja hahmoton. Erään harjoituksen aluksi loin kävelyihin koreografisen kaavan jolla saimme aloitukseen enemmän ryhtiä. Myös siirtymä hameen purkuun oli edelleen ongelmallinen ja hameen purku oli liian hidas ja toiminta tarvitsi tarkempaa koreografiointia. Alun kohtausten kanssa puursimmekin useana päivänä kokeillen erilaisia ratkaisumalleja. Läpimenoissa näyttäytyi alkuosan ajallinen puuduttava tasapaksuus. Kokonaisuudessa ja erityisesti siirtymissä oli paljon improvisaatiota ja se johti siirtymissä ‘taidehiippailuun’ ilman selkeää fokusta. Ryhtiä saatiin tekemällä suorempia leikkauksia tilanteesta toiseen ja lyhentämällä joitain kohtauksia.

Loppuosan kanssa kamppailimme enemmän. Lattiansoitto saatiin toimimaan kun Aki ja Mamba työstivät studiossa uusia soundeja, joita triggasin lattiasta liikkuessani. Verho erotti meidät eri puolille tilaa joka konkretisoi emotionaalisen välimatkan ja toi esiin kuuntelun. Tunnetilan kautta löysin motiivin yhtäaikaisen soittamisen ja liikkumisen ongelmaan, mutta siirtymä naisen soittoon oli hankala. Helmikuusta asti mukana ollut naisen soitto tuntui ulkokohtaiselta kuvalta eikä siihen saatu musiikillisesti tyydyttävää soundia. Mikit lähtivät kiertämään, Mamba ja Aki eivät saaneet kohtausta musiikillisesti eteenpäin ja soittamisen teko passivoi minut objektin asemaan. Miehet olivat jo luopumassa koko kohtauksesta. Itse uskoin kuitenkin kohtausken perustilanteen voimaan ja päätimme roikuttaa kohtausta mukana ongelmista huolimatta. Harrin (Zodiakin taiteellinen johtaja) kommentit läpimenossa loivat jälleen uskoa naisen soiton kohtaukseen ja sen muotoa haeskeltiin viimeiset päivät läpimenojen yhteydessä. Joka päivälle sovittiin puhuen jotain muutoksia, jotka sitten kokeiltiin suoraan läpimenossa.

Yleisön apu

Helmikuulta alkanut kevään työskentelykausi läheni loppuaan ja kesäkuun periodilla sopimuksena oli tehdä läpimeno päivittäin. Kesäkuun avoimeen harjoitukseen mennessä oli teoksesta eri laskutavoista riippuen menossa 5-8 versio. Teos oli käynyt läpi melkoisen myllyn puskateatterista, fyysistä meditaatiota lähentelevän tunnustelun kautta noin 45 minuuttisen versioon, jonka näytimme avoimessa harjoituksessa reilu kymmenelle katsojalle. Intensiivijakson muissakin läpimenoissa oli läsnä katsojia mm Esitystaiteen seuran Intermezzo projektin taiteilijoita. Toisistaan joskus paljonkin eriävät kommentit ja huomiot olivat suuri apu, ikkuna katsojan näkökulmaan auttoi meitä selkeyttämään monia ongelmapaikkoja teoksen dramaturgiassa. Katsojien mentorointi oli meille kullanarvoista. Se sai meidät myös huomaamaan miten hurjasti olimme kasvaneet työryhmänä.  Kuinka keskinäinen kuuntelu ja vahva luottamus toi meihin rohkeutta tehdä päätöksiä, kokeilla hullujakin asioita yleisön edessä ja vaatia toisiltamme ja itseltämme yhä enemmän. Olimme työryhmänä toteuttaneet osin huomaamattamme teoksen sisäistä kysymystä: Miten opetella puhumaan toisen kieltä? Miten kommunikoida arvostaen, luottaen ja rakastaen? Mitä saan jos päästän toisen iholle, lähelle ja näytän myös omat heikkouteni ja epävarmuteni? Heittäytyminen prosessiin, keskinäinen ammatillinen kunnioitus ja parhaan mahdollisen teoksen tavoittelun tiellä olo tuntui kantavan hedelmää. Tästä jatkaisimme elokuun alussa kohden ensi-iltaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s